tiistai 17. kesäkuuta 2014

Soy Soile!

Me llamo Soile. Soy de Finlandia, es decir soy finlandesa :). Soy una voluntaria. This is what I started with at Peruwayna last week, my first Spanish lessons in Peru. It was lot of fun with my great teacher Marilyn and 2 girls from UK. We learned how to introduce ourselves, ask where to go when we are lost and lots of other important things :)!! I must say this week I can already make some sentences - great start, I'd say :D! Well, I am far, far, far from fluent but day by day I am getting there, creo que si!

Last week there were many firsts: my first ceviche, my first visit to Centro de Lima, my first pisco sour (local drink), my first glass of Peruvian white wine (I think!) to name a few. I have enjoyed lovely food, met really nice people and started to enjoy this, a bit grey city (well, it is winter!!!). Weekend surprised us all and we saw the sun :)!!!

Centro de Lima con mis chicas
Pisco Sour @ Hotel Bolivia

Ceviche á la Punto Azul, Miraflores
Trying very hard to study @ Parque Kennedy, Miraflores

So first two weeks I am a student, next week I will be a tourist and then volunteer work starts at Casa de Panchita!


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Alkuhämmennystä ja -ihmettelyä

Täällä siis viimeinkin ollaan - Perun Limassa. Onhan tätä jo kauan odotettukin, mutta kuten aina, viimeiset hetket lensivät kuin siivillä ja tälläkin kertaa osa järjestelyistä jäi kuin jäikin viime tippaan. Mutta deadline on ainakin allekirjoittaneelle yksi parhaimmista motiiveista asioiden loppuunsaattamisessa eli kaikki tuli tehtyä enemmän tai vähemmän kunnolla :).

Kauas on pitkä matka! Tuli koettua elämäni pisin yhtämittainen lento Amsterdamista - Limaan 12,5 tuntia. Yllättävän hyvin meni matka, sillä lähtöä edeltäneenä yönä en nukkunut lainkaan, joten nukutti kyllä koko ajan, kuten on nukuttanut viimeisen vuorokauden ajan.

Valitettavasti sain tutustua jo kaupungin ikäväänkin puoleen :(. Matka Liman lentokentältä majapaikkaani ei sujunut ihan ongelmitta. Lentokentällä vastassa oli sovitusti turvalliseksi tunnettu taksikuski. Jouduimme kuitenkin ajelemaan ei-niin-turvallisen-alueen läpi ja yhdessä risteyksessä, kun odotimme kääntymistä vasemmalle, eräs mies yhtäkkiä iski auton ikkunan rikki ja yritti viedä laukkuni. Onneksi olin jo kuullut näistä tapahtumista ennakkoon, joten käsilaukku oli lattialla ja ovet lukossa. Sain myös pidettyä laukustani kiinni, joten varas jäi tällä kertaa ilman saalista ja häipyi takavasemmalle. Loppumatkan istuin lasinsirpaleiden keskellä, jotka eivät onneksi aiheuttaneet kuin pari pientä haavaa. Varmuuden vuoksi pidin kuitenkin kädessäni jättikokoista lasinsirpaletta ja vannoin mielessäni, että seuraavaa tyyppiä isken sillä, jos uskaltaa lähestyä! Ei ehkä ihan järkevä suhtautuminen asiaan, mutta onneksi tällaista tilannetta ei tullut ja matka perille sujui mainiosti.

Maailmalla sattuu ja tapahtuu, mutta ei saa antaa ikävien asioiden ottaa ylivaltaa. Myönnän, että ensimmäinen yö ja päivä meni hieman maailman pahuutta ihmetellessä. Tosin ihmettelyyn saattoi vaikuttaa myös aikaero ja matkaväsymys, mutta väsymyksestä toivuttuani alkaa taas maailma näyttää suht mukavalta paikalta :).

Tänään kävin tutustumassa sumuiseen rantaviivaan, mutta enpä muistanut ottaa kameraa mukaan, joten kuvia saatte jäädä vielä odottelemaan.

Ihanaista kesää sinne Suomeen <3